Keltanokkien viimeinen EK – New York, New York

Ihana, ihana New York! Kaikkea mitä odotettiin, ja paljon enemmän. Kaupunki, joka ei todellakaan koskaan nuku. Ihan sama, vaikka seisoisi paikallaan, ympärillä tapahtuu koko ajan jotain. Onneksi jätettiin viikko tälle mielettömälle kaupungille, toinenkin viikko olisi kyllä vierähtänyt hujauksessa.

Majoituksen kanssa oltiin vähän myöhässä, kun mitään järkevän hintaista ei tuntunut löytyvän enää reilu kuukausi ennen reissua. Ensimmäiset kolme yötä oltiin puolalaisten kaupunginosassa, Brooklynin Greenpointissa. Sen jälkeen piti vaihtaa toiseen huoneistoon, hieman pidemmälle Brooklyniin. Mutta kiitos toimivan metro-verkoston, Manhattanille pääsi alle puolessa tunnissa. Pieni alkujärkytyshän metrosta, tai lähinnä metroasemista silti saatiin Singaporen uutuuttaan ja puhtauttaan kiiltävien asemien jälkeen. New Yorkin asemilta puuttui nääs rullaportaat! Niin laiskoja ja huonokuntoisia ei olla, etteikö muutamia rappuja noustaisi, mutta kaikkien matkatavaroiden (=toinen laukuista iso vetolaukku) kanssa ja aamuruuhkassa rullaportaita oli kieltämättä ikävä.

Hyvistä metroreiteistä huolimatta paljon taitettiin matkaa myös kävellen ja ympäristöä ihmetellen. Paikallisista poiketen me emme kävelleet suojateillä päin punaisia. New Yorkissa päin punaisia kävely on hyvin yleistä, ja auton alle jää 10-15 hlöä/päivä! En ihmettele, oli se sen sortin säntäilyä. Manhattanilla joka puolella tuntee olevansa New Yorkissa, mutta silti monessa kaupunginosassa on oma fiiliksensä. Turisteja pyörii eniten Midtownissa, fiineimmät vaateliikkeet löytyy Sohosta, taide- ja muotikulmat Greenwich Villagesta. Chinatown on Chinatown, Little Italyssa sen sijaan ei jostain syystä tullut kovin italiamainen olo. Brooklynistä on jo jonkin aikaa ennustettu uutta Manhattania, ja kieltämättä Greenpointin ja Williamsburgin hipsteri-kulmat melko mielenkiintoisia olikin. Harlemiin uskaltauduttiin päiväsaikaan, ja aika selväksi se kävi, ettei tarvitse iltapimeällä toiste tulla. Toinen viikko olisi ehdottomasti tarvittu, että olisi ehtinyt käydä myös Queensin ja Bronxin puolella. Olennaisimmista nähtävyyksistä myös Empire State Building jätettiin seuraavalle kerralle. Vapaudenpatsas katsastettiin kätevästi ilmaisella lauttamatkalla Staten Islandille ja takaisin.

Ensimmäinen pysähdys: Union Square

Flatiron Building

City Hallin puisto

St. Paul's Chapel

WTC-tornien paikalle rakennettiin uusia

Wall Street

Stone Streetin ravintoloita ja vilkas lounashetki

The National Museum of American Indian sekä huikeat tulppaani-istutukset

Bowling Green Bull lähellä Wall Streetia

Williamsburgin katukirppiksiä sunnuntai-aamuna

High Line Park on rakennettu vanhan rautatiesillan päälle

Hah, pitihän siellä Carrien ovella käydä!

Washington Square Park

Soho style

Vanha kunnon Chinatown ja kalakauppiaat

Manhattan Brooklynin puolelta kuvattuna

Brooklyn Heights Promenade

Softball-ottelu Central Parkissa

Korkeimpana Empire State Building

Brooklyn Bridge

Grand Central Terminal, vaikuttava niin ulkoa kuin sisältä.

Rockefeller Center

St. John Divine -katedraali

Bryant Park

Manhattan illalla Brooklynistä kuvattuna

Lautassa kohti Staten Islandia

Vapaudenpatsas

Ja yksi syy, minkä takia viikossa ei kaikkia turisti-nähtävyyksiä nähdä, oli tietysti loputon vaateliikkeiden ja tavaratalojen määrä! Ihanaa, kun ei enää tarvinnut nolona kysyä niitä isoimpia kokoja, vaan ihan normaalit, Euroopasta tutut koot olivat sopivia ja kaupoissa hengailu oli kaikin puolin miellyttävä kokemus. Yksi päivä kulutettiin lähes kokonaan Woodbury Outletissa, joka on yksi suosituimmista outlet-komplekseista (bussimatka n. 1h, meno-paluu 32 dollaria/hlö). Näin jälkeenpäin ajateltuna ostoksia olisi voinut tehdä jopa enemmän siellä, koska hinnat olivat jonkin verran kalliimpia keskustassa. Tosin Manhattanillakin kannattaa ehdottomasti suunnata näihin tavarataloihin, jotka myyvät merkkikamaa hyvin kohtuullisin hinnoin: Century 21, TJ Maxx, Marshalls. Merkkikenkiä myyvä DSW on todellinen kenkätaivas, hinnat ei päätä huimaa, ja valikoimaa on. Ja tietysti Victoria’s Secret, joka ei suuremmin esittelyjä kaipaa.

Woodbury Outletin "mökkikylä". Kyllä: näissä tönöissä myydään Versacea ja Guccia.

Yhdysvaltain vanhin Macy's-tavaratalo

Toinen pakollinen harrastus oli totta kai syöminen. Burgerit, bagelit, hodarit, pizzat, cupcakesit, juustokakut. Kaikkea syötiin, ja hyvää oli! Yhtä New Yorkin ruokailukokemusta ylistetään matkavinkeissä yli muiden: hampurilaismesta Shake Shack. Mekin siihen sorruimme, kun kerta oli ”pakko”. Jonkin aikaa siinä Madison Squaren kiskalla piti jonottaa, mutta lopulta päästiin tilaamaan ja iltapäiväauringon paisteessa vielä jopa istumaan. Hyväähän se mättö oli, vaikkakin ehkä inasen liian rasvaista. Toisen kerran megajonotukseen sorruimme Brooklyn Bridgen päässä sijaitsevassa Grimaldi’s –pizzeriassa, kun senkin piti olla ”se paras”. Hyvää sekin oli, mutta en tiedä oliko kuitenkaan sen älyttömän jonotuksen arvoista. Kaikki muut herkkupaikat valittiinkin aika arvalla, mutta eipä valinnat juurikaan pieleen mennyt. Annokset ei onneksi olleet ihan niin suuria kuin esim. Kaliforniassa. Eikä tässäkään kaupungissa joudu syömään pelkkää amerikkalaisruokaa, sillä eri maiden ravintoloita löytyy laidasta laitaan. Hyvä vaihtoehto ruokapaikalle on myös Central Parkin nurmikentät; piknik-evästä kun voi ottaa mukaan lähes mistä vaan.

Jonotusta Shake Shackiin

Jonotusta Grimaldiin

Take awayna pizzan sai nopeammin, eikä maisemissa ollut valittamaista.

Katukeittiön ruokakärryjä; nämä kelpasi pukumiehillekin.

Anthony Bourdainin kehuma Gray's Papaya, annoksen hinta n. 2 dollaria.

Junior'sin juustokakku oli melko tuhtia tavaraa.

Magnolia Cupcakes

Eikä New Yorkin reissu olisi tietenkään mitään ilman Broadway-showta! Etukäteen ei oltu lippuja varattu, vaan luotettiin siihen, että TKTS:n lippuluukuilta saa viime hetken lippuja edullisesti. Kuuleman mukaan Times Squaren lippukiska on aina supertukkoinen, joten päätettiin suunnata Brooklynin kioskille. Jono oli hyvin maltillinen, kerrankin. Ja siinä jonottaessa ehdittiin kuitenkin höpistä paikallisen mamselin kanssa, joka osasi kertoa aika monesta esityksestä nimeä enemmän, ja vinkkasi myös, että kannattaa kysyä millaisia istumapaikkoja on tarjolla. Hyväkään esitys ei ole niin hyvä, jos sen joutuu katsomaan piippuhyllyltä. Otettiin sitten varman päälle ja ostettiin liput Chicago-musikaaliin, kun rouva sitä suositteli ja hyvät paikat saatiin. Ja olihan se show aivan mieletön! Ehkä hieman huomasi, että esitystä oli vedetty jo muutama sata kertaa, mutta niin ammattimaista työtä, tanssia, laulua, voi hyvänen aika. Siinähän se vappuaatto meni melko letkeissä tunnelmissa, vaikka mielessä siinsi jo parin päivän päästä koittava kotimatka.

Broadway!

Times Squaren valoloistoa

***

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Niin meidän puolen vuoden mahtava seikkailu, niin kuin nyt tämä blogi. Keltanokat eivät ole enää keltanokkia, vaan ovat nousseet seuraavalle tasolle. Konkariksi on vielä matkaa, joten vetäydymmekin suunnittelemaan seuraavia tutkimusretkiä.

Kiitos kaikille blogin lukijoille (viiveistä huolimatta teitä on pysynyt matkassa muutama sinnikäs, hyvä te!), ja kiitos erityisesti Singaporen vieraillemme, joita oli enemmän kuin uskallettiin toivoa: Mari ja Olli, Heidi, Aino, Stina, Sari, Virve, Taina ja Aapo; kiitos kun viihdytitte meitä vierailuillanne.

Lotti ja Jugi kuittaa: kiitos ja näkemiin. Lah.